Kodin siivous ja pesuaineiden valinta tuntuvat helposti pakollisilta rutiineilta, jotka tulee hoidettua sen syvällisempiä ajattelematta. Moni esimerkiksi valitsee elintarvikkeita ostaessaan myrkyttömän luomuvaihtoehdon, mutta käyttää kodin siivoamisessa lian räjäyttäviä superkemikaaleja. Pesuaineiden koostumus ei ehkä tunnu olennaiselta, siksi että aineita ei syödä tai levitetä suoraan iholle. Itselläni ekologisiin siivousaineisiin siirtymistä hidasti ennen muuta huoli siitä, että ne eivät desinfioi esimerkiksi vessanpönttöä tai kylpyhuoneen pintoja yhtä tehokkaasti kuin voimakkaat kemikaalicocktailit.
Järkevienkin lähteiden valossa näyttää kuitenkin siltä, että ylitehokkaista pesuaineista on kotona enemmän haittaa kuin hyötyä. Esimerkiksi Martat varoittavat Kodin kemikaalit -oppaassansa (2010), että saunan peseminen klooripitoisella aineella on vaarallista: ainetta imeytyy puuhun, ja saunaa lämmitettäessä ilmaan voi vapautua klooria, jonka hengittäminen on myrkyllistä. Samassa oppaassa Martat toteavat, että klooratut desinfiointiaineet, antibakteeriset aineet ja liuottimia sisältävät pesuaineet ovat haitallisia sekä terveydelle että ympäristölle.
Myös Anja Nystén vakuuttaa Kemikaalikimara-blogissansa, että kotona ei ole järkevää käyttää desinfioivia puhdistusaineita. Hän perustelee näkemystänsä sekä desinfioinnin tarpeettomuudella että liian tehokkaiden pesuaineiden ympäristöhaitoilla. Aineet nimittäin päätyvät pesuveden mukana vesistöihin, ja vahingoittavat siellä tutkimusten mukaan esimerkiksi kaloja.
Ekosiivouksen salaisuus on säännöllisyys
Jo pelkästään näillä perusteilla voimakkaista pesuaineista luopuminen kuulostaa luonnon ja terveyden kannalta niin järkevältä, että meillä on käytetty sekä kylpyhuoneessa että keittiössä jo pari vuotta pelkästään ekologisia pesuaineita. Suosikeiksi ovat vakiintuneet kotimainen Mummi ja minä -sarja ja tanskalaiset Maison belle -tuotteet. Kaikki näiden sarjojen tuotteet ovat myrkyttömiä, luonnollisesti hajustettuja ja 100-prosenttisesti luontoon hajoavia eikä niitä ole testattu eläinkokeilla. Esimerkiksi Mummi ja minä -tuotteissa pesuteho on pakkauksen mukaan peräisin sokeriruoko-yhdisteestä ja soodasta. Polkkakarkilta tuoksuvan aineen hajusteet tulevat piparmintun ja eukalyptuksen eteerisistä öljyistä.
Kaupan ekopesuaineilla keittiöstä ja vessasta on tullut puhtaita ja vähintään yhtä raikkaita kuin ärhäkämpiä kemikaaleja sisältävillä aineilla. Myös tahrat ovat lähteneet kaikista pinnoista siinä missä vahvemmillakin myrkyillä. Kovin pahasti tahrat eivät tosin ole päässeet siivouskertojen välillä koskaan pinttymään. Yksi ekologisen siivoamisen kulmakivi onkin esimerkiksi Marttojen mukaan se, että siivota täytyy riittävän usein. Silloin tahrat räjäyttäville myrkyille ei synny tarvetta, vaan miedommat aineet riittävät. Logiikka kuulostaa harvinaisen järkevältä.
Voisiko kaupan aineista luopua kokonaan?
Tällä hetkellä suurin ekologisiin pesuaineisiin liittyvä huoleni liittyy omaan kykyyni tulkita pakkausselosteita. Ekologisiksi markkinoitujen tuotteiden kohdallakin on nimittäin usein vaikea arvioida, onko tuote todella niin myrkytön ja luontoystävällinen kuin mainostekstien perusteella voisi kuvitella. Esimerkiksi Noora Shingler varoittaa Kemikaalicocktail-blogissaan, että monien ekopesuaineiden pakkauksissa saattaa lukea näkyvästi BIO, vaikka tuotteet olisivat ääriprosessoituja ja luomuraaka-aineita olisi niissä vain promille.
Tuoteselosteiden huolellinen tavaaminen on toki taito, jossa tavallinenkin kuluttaja voi sitkeällä harjoittelulla kehittyä. Kiireisessä arjessa kemikaaliluetteloiden pilkun tarkka syynääminen kuitenkin tuntuu hieman turhauttavalta. Herääkin kysymys, voisiko kodin saada pysymään puhtaana vielä astetta luonnollisemmin, kokonaan ilman kaupan pesuaineita?
Ruokasoodasta, vedestä ja suolasta syntyy toimiva tiskiaine!
Jo lyhyt paneutuminen osoittaa, että monia kokeilemisen arvoisia konsteja on tarjolla. Martat neuvovat Kodin kemikaalit -oppaassa, että esimerkiksi hapan väkiviinaetikka poistaa tehokkaasti kalkkisaostumia muun muassa kylpyhuoneen hanojen ja suihkupäiden ympäriltä. Etikka vaikuttaakin olevan siivouksessa todellinen ihmeaine! Kylpyhuoneen lisäksi se sopii myös esimerkiksi tiskialtaiden ja pöytien sekä kahvinkeittimen puhdistamiseen. Voimakkaiden uunin puhdistusaineiden korvikkeeksi Marttjen opas ehdottaa ruokasoodasta ja vedestä valmistettua tahnaa. soodan ja etikan yhdistelmällä pitäisi puhdistua jopa kodin ällöttävimpiin paikkoihin kuuluvan lattiakaivon.
Martat neuvovat kaatamaan lattiakaivoon noin 0,5-1 dl ruokasoodaa ja 1-2dl väkiviinaetikkaa. Sihinän loputtua perään kaadetaan vielä 10 litraa kiehuvaa vettä.
Maria Nordinin Kemikaalitutka-blogista löytyy tiskiaineresepti, joka on niin yksinkertainen, että sitä on pakko testata saman tien.
Kaada pumppupulloon 5 tl ruokasoodaa ja 5 tl ruokasuolaa.
Lisää 3 dl vettä ja sekoita, kunnes suola ja sooda ovat liuenneet.
Hajusta halutessasi pesuaine esimerkiksi ruusuvedellä, piparminttuöljyllä tai greipinsiemenöljyllä.
Aivan välittömästi ekotiskiaine ei vakuuta. Usko meinaa loppua jo aineen sekoitusvaiheessa, kun suola ja sooda eivät näytä liukenevan veteen vielä kymmenessä minuutissakaan. Lopulta liemi näyttää sen verran tasaiselta, että sen tehoa uskaltaa kokeilla. Nordin neuvoo annostelemaan ainetta yhdestä kolmeen pumppupullon painallusta suoraan likaiselle astialle. Jos lika on pinttynyt astiaan, aineelle kannattaa antaa hetki aikaa vaikuttaa.
Ensimmäiseksi testikohteeksi pääsee lavuaarissa lionnut ruokalautanen. Jo parin harjan pyöräytyksen jälkeen touhu alkaa taas epäilyttää, kun aine ei vaahtoa lainkaan – jokin tottumuksen ääni sanoo takaraivossa, että puhdasta ei voi tulla ilman vaahtoa. Lopputulos on kuitenkin yllättävän hyvä. Lautasesta, samoin kuin seuraavaksi testiin pääsevistä pastasiivilästä ja ruoan säilytyksessä käytetystä muovirasiastakin tulee hetkessä täysin hajuttomia, puhtaan näköisiä ja puhtaan tuntuisia. Suurin koetinkivi on paistinpannu, johon viisi tuntia aiemmin valmistetun kermaisen kanakastikkeen jämät ovat alkaneet jo uhmakkaasti pinttyä. Lika irtoaa pannusta kevyesti pyöräyttämällä. Ensimmäisen huuhtelun jälkeen uusin käsittelyn varmuuden vuoksi vielä kerran ja näytän lopputuloksen miehelle. ”Ei tämä näin puhdas ole vähään aikaan ollutkaan” mies toteaa. Samaa on pakko ajatella itsekin.
Ainakin tämä kokeilu antaa siis uskoa siihen, että kodin siivoaminen voisi onnistua jopa kokonaan ilman kaupan pesuaineita. Epäilen, että tulen kuitenkin tulevaisuudessakin käyttämään myös kaupan ekologisia aineita – sen verran häiritsevältä esimerkiksi ekotiskiaineen vaahtoamattomuus toistaiseksi tuntuu. Voimakkaat myrkyt ja desinfiointiaineet sen sijaan ovat kotonamme ehdottomasti historiaa.
Jos ekopesuaineet herättivät siivousinspiraation, tarkista tästä Avaran Arjen vinkit -videosarjan Kodin puhtaanapito -jaksosta -jaksosta, mitkä kaikki paikat kotona vaativat säännöllistä puhdistamista! Lisää arjen vinkkejä mm. sisustukseen ja remontointiin löydät Avaran YouTube -kanavasta.
Teksti Kaisa Järvelä
