Anni ja Valtteri muuttivat neljä kuukautta sitten kahden lapsensa ja kahden koiransa kanssa Vantaan Varikkokaarteeseen valmistuneeseen uudiskohteeseen. Keimolanmäki on lähellä Kivistöä, jossa Anni on asunut lapsena. Alue on kokenut täydellisen muutoksen 15 vuodessa, ja joka puolelle nousee nyt uudiskohteita.
Kun aloimme suunnitella muuttoa toisesta kaupungista takaisin pääkaupunkiseudulle, meidän ehdottomat kriteerit olivat, että asunto olisi edellistä 67-neliöistä asuntoa isompi, siinä olisi kaksi kylpyhuonetta, eikä se missään nimessä saisi olla kerrostalossa, Anni kertoo naurahtaen.
Asumisoikeusasunnosta muuttanut perhe on kuitenkin viihtynyt 63-neliöisessä kerrostalokolmiossaan. Varikkokaarre 7:n hyvä äänieristys saa kiitosta, ja uudet pinnat ovat siistejä. Anni kehuu, että asunto oli siivottu muuttoa varten huolellisesti, ja taloyhtiön savuttomuus oli aiemmassa kodissa tupakoinnista kärsineelle perheelle tärkeää.
Koti palvelee hyvin pariskunnan tämän hetkisiä tarpeita, ja korkotuetun asunnon vuokra on kohtuullinen. Haaveissa siintää omistusasunto. Sekä Anni että Valtteri opiskelevat korkeakouluissa töiden ja lastenhoidon ohella. Valtteri käy töissä keskustassa, Annin osa-aikainen työ on liikkuvaa. Pariskunnalla on auto, mutta etenkin Anni liikkuu paljon julkisilla.
Alue on viihtyisä ja rauhallinen, mutta palveluita on vielä vähänlaisesti. Vuoden päästä tilanne on varmasti jo toinen. Autoilijalle motari on vieressä, ja moni suuri kaupunkikeskittymä, kuten Tikkurila ja Myyrmäki, ovat lähellä. Keskustaan pääsee bussilla ja junalla. Bussi menee aivan meidän oven edestä, ja rattaiden kanssa julkisilla liikkuminen on ilmaista, Anni sanoo.
Tärkeät ihmiset ja vain mieluisia tavaroita
Varikkokaarre on teini-iästä yhdessä olleen pariskunnan kuudes yhteinen asunto. Kahden lapsen kanssa pariskunta on viihtynyt kolmioissa. Tällä hetkellä lapset nukkuvat parhaiten omissa huoneissaan, joten Anni ja Valtteri siirsivät sänkynsä olohuoneeseen.
Ei ollakaan ennen nukuttu keittiössä, Anni nauraa.
Asuntoon on valittu vain mieluisia tavaroita. Annia on aikoinaan kosittu kylpyhuoneen papukaijasuihkuverholla, ja olohuoneen seinää koristaa taulu, joka on tehty Annin seurustelun alkuaikoina käyttämästä T-paidasta. Vauvanhuoneessa puolestaan on edellisen asunnon lastenhuoneen kettutapetin jämäpaloista tehty taulu.
Valtteri aloitti paikallisessa kamppailulajiseurassa ja Anni käy alueen vanhempainyhdistyksen naisten sählyvuorolla. Lisäksi Anni viettää mielellään vapaa-aikaa ristipistojen, neulomisen ja virkkaamisen parissa, sekä ylläpitää minimalismiin ja kodin järjestämiseen liittyvää Instagram-tiliä. Kalusteet on mietitty huolella, ja esimerkiksi sänkyjen alla on kunnon säilytyslaatikot. Tärkeintä on, että tavarat on karsittu minimiin, eikä mitään ylimääräistä ole. Mutta mikä saa kodin tuntumaan kodilta?
Tärkeät ihmiset kulkevat aina mukana. Myös pesutorni on läheinen ystäväni. Lempipaikkani on häkkivarasto, sillä se on aina mintissä. Jos muu elämä brakaa, menen sinne ja ihastelen, kuinka kaikki on laputettu, Anni kertoo.
